Uutiset ja tapahtumat Uutiset Vanhuspalveluohjelma vuosille 2006-2009

Helsingin kaupungin valtuustoryhmille ja kaupunginvaltuutetuille
Julkaisuvapaa 31.3.2006

ASIA: Vanhuspalveluohjelma vuosille 2006-2009
– potilasjärjestönäkemyksiä luonnoksesta

Potilasjärjestöt Helsingin Potilasyhdistys ry ja De Sjukas Väl rf, jotka ovat Suomen Potilasliitto ry:n itsenäisiä jäsenjärjestöjä, pyytävät täten saada kiinnittää kaupunginvaltuutettujen huomiota parhaillaan Helsingin kaupunginvaltuustossa käsittelyssä olevan vanhuspalveluohjelman eräisiin sisältökohtiin.

Yleistä

Aikaisemmin voimassa olleen ohjelman (2004-2005) ansiona voidaan pitää vanhusasioiden kartoitusta ja sen julkista keskustelua virittänyttä vaikutusta. Kritiikin kohteeksi on joutunut lähinnä ohjelman ahdas rajaus palveluvaihtoehtojen osalta tiettynä valintana muiden vaihtoehtojen kustannuksella ja joustamattomuus palvelu- ja tukimuotojen vaihtuessa vanhusten sairaus-, hoito- ja harrastustarpeiden muuttuessa. Toivomme, että valmisteilla olevassa 3 vuoden ohjelmassa voitaisiin välttää tämäntyyppistä jäykkyyttä ja ohjelmaluonnoksen päätoteamus visioinnin osalta toteutuisi: "Helsingissä ikäihmiset voivat asua ja vanheta turvallisesti. He ovat elämässä mukana ja nauttivat siitä. Tämä edellyttää, että ikäihmiset saavat tarpeidensa mukaisia, toimintakykyä edistäviä, ennaltaehkäiseviä, korjaavia ja kuntouttavia palveluja osaavan henkilöstön tuottamana." Tärkeänä kaiken kattavana periaatteena pitäisi mielestämme kirjata myös saatavuuden osalta, että ikäihmisen taloudelliset resurssit eivät saa olla tarpeellisen hoidon ja palvelun saannin esteenä.

Kustannustaso

Allekirjoittaneiden järjestöjen mielestä ei ole oikein verrata kustannustasoa 5 matalamman hintatason suomalaisen kaupungin hintatasoon tavoitteena – seurauksista välittämättä. On ymmärrettävää, että kustannustaso on pidettävä hallinnassa, mutta pienemmissä kaupungeissa on ihmisten turvaverkko tiiviimpi kuin suuressa kaupungissa, missä mm. yksinäisyys on merkittävä ongelma ja sen vähentäminen palvelun ja harrastusten kautta kustannustekijä. Helsingin osalta olisi tärkeämpää verrata kustannuksia pääkaupunkiseudun keskimääräiseen kustannustasoon. Lisäksi voisi kustannuskehitystä verrata muiden pohjoismaiden pääkaupungeissa toteutuneeseen tasoon, joskin vertailuperusteiden tulisi olla nykyistä tarkempia esim. käyttämällä RAI- ja RUG-mittareita. Nyt on käytetty RAVA-mittaria mm. Kuusikkoraportissa 2004. RAVA-mittari on liian karkea eikä huomioi esim. ihmisen psyykkistä kuntoa.

Vanhuksen valintamahdollisuudet

Käsiteltävänä oleva ohjelma jättää vanhuksen tukiverkolle tai itse vanhukselle hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hoitoonsa tai hoitopaikkaansa. Vanhus ei esim. voi valita, hoidetaanko häntä kotona, hoitolaitoksessa vai palveluasunnossa. Tällaiset päätökset tarjotaan valmiina.

Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

Ohjelmassa todetaan että suuri määrä vanhusten kokemia onnettomuuksia tapahtuu kotona. Ohjelma sisältää tältä osin vain vähän ehdotuksia. Yksinäisyys ja avuttomuus lisäävät onnettomuusalttiutta. Turvattomuuden ja yksinäisyyden seurauksena vanhus ei usein myöskään uskalla liikkua tai mennä ulos. Tällainen tilanne johtaa helposti syöksykierteeseen terveydentilan kehityksessä.

Puutteellinen lääkkeiden käytön seuranta voi suoraan aiheuttaa tapaturmia. Ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että vanhusten hammashoito on myös riittävää puutteiden heijastuessa lähes poikkeuksetta vakavampiin sairauksiin kohtalokkain seurauksin. Ennalta ehkäisevän hoidon piiriin pitäisi myös sisällyttää vanhusten lisääntyvän päihteidenkäytön hoito.

Yli 75-vuotiaille vanhuksille pitäisi järjestää ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä, jolloin vanhuksen kokonaistilanne tarkistetaan.

Ruotsinkielisten palvelu

Ohjelmaan tulisi sisällyttää selvä ohjeistus siitä, että ruotsinkielisille vanhuksille turvataan tietty määrä hoitopaikkoja ja samalla varmistetaan ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan saanti. Monen vanhuksen hoito on myös edelleen aikoinaan syntyneen kunniavelan takaisinmaksua.

Vanhuspalveluasiamies

Ohjelmaluonnokseen ei ole otettu ehdotusta vanhuspalveluasiamiehestä, jota mielestämme tarvitaan Helsingin kokoisessa kaupungissa. Asiamies toimisi mm. yhteyshenkilönä vanhusten/omaisten, kaupungin viranomaisten sekä 3. sektorin toimijoiden kanssa. Vanhuspalveluasiamies voisi myös vastata asiaa koskevista, ajan tasalla pidettävistä rekistereistä.

Kuntoutus

Kuntoutusta on ohjelmaluonnoksessa käsitelty hyvin ylimalkaisesti. Mahdollisuuksien kotona kuntoutukseen tulisi olla nykyistä paremmat esim. leikkausten jälkeen. Käytäntö tänä päivänä on, että kun vanhus sairastuu kotona, hän joutuu päivystykseen ja akuuttihoitoon ja voi joutua odottamaan 6 kuukautta ilman kuntoutusta, vanhainkotiin tai palvelutaloon pääsyä. Akuuttiosastoilla ei ole aikaa nostaa potilaita ylös tai pukea heitä päivittäin.

Dementia

Dementia- ja pyskogeriatrista hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti ja heidän palvelemiseen ja hoitamiseen tulisi ohjelmassa ottaa selkeästi kantaa. Tämä vaikeasti hoidettava ryhmä tarvitsee hoitoa ympärivuorokautisesti.

Vanhusten palvelujen haasteet

Ohjelman mukaan "kotona asumista tuetaan lisäämällä kotihoidon kapasiteettia ja kehittämällä kuntouttavia työmenetelmiä. Omaishoidon tuen volyymiä lisätään ja omaishoitajien jaksamista tuetaan". Käsityksemme ja kokemuksemme mukaan kotihoitoon on lisättävä monipuolisesti resursseja, mikäli mainitut tavoitteet halutaan saavuttaa. Kotihoito ei kuitenkaan saisi olla toteutukseltaan vaihtoehdotonta tai pakotettua toimintaa.

Sosiaalilautakunnan käsittelemässä esityksessä todetaan, että "suunnittelukaudella pilotoidaan uutta ympärivuorokautisen hoidon mallia (nk. monipuolinen vanhustenkeskus), jolloin samassa hoitoyksikössä on mahdollista hoitaa eriasteisesti hoivaa ja hoitoa tarvitsevia vanhuksia. Ideana on, että vanhuksen hoidon tarpeen kasvaessa hänen ei tarvitse siirtyä toiseen hoitopaikkaan, vaan hoitoresursseja voidaan lisätä yksilöllisen tarpeen mukaan." Tavoite on vaativa mutta keskeinen joustavan ja tarpeita vastaavan palvelun ja hoidon toteuttamisessa.

Ohjelmassa mainitaan tavoitteeksi, että ympärivuorokautiseen hoitoon siirrytään entistä myöhäisemmässä vaiheessa ja silloin lyhenee myös keskimääräinen hoitoaika. Tämän seurauksena ohjelman mukaan vanhainkotien ja palveluasumisen olemassa oleva kapasiteetti kykenee palvelemaan nykyistä suurempaa asiakasmäärää. Tavoite on jo nykyisten vaikeiden perhekohtaisten ongelmien pääsyitä: liian myöhään hoitoon niin huonokuntoisena, että hoitoaikakin jää lyhyeksi. On valitettavaa, jos tällainen vanhusten kova kohtelu sisällytetään uuteenkin ohjelmaan. Sekä asiantunteva henkilökunta että vanhukset ja heidän tukijansa viittaavat usein tähän epäkohtaan 3. sektorin avustustoiminnassa.

Hoitohenkilökunta

Hoitohenkilökunnan lukumäärän on vastattava potilaiden hoitotarvetta, joka on mitattavissa RAI-mittarilla. Liian pieni henkilökunnan määrä johtaa henkilökunnan sairastumisiin ja kireisiin työtilanteisiin.

Potilaan hoitotapahtuma edellyttää, että hoitohenkilökunnan taustatekijöissä ei ole ongelmia. Palkkauksen on vastattava hoitotapahtuman vaativuutta, työnantajan tulisi pystyä tarjoamaan vuorotyön vaatimukset huomioon ottavia asuntoja sekä varmistettava, että henkilökunnan lasten ympärivuorokautinen hoito toimii. Hoitotyön tekijän tulee voida keskittyä vaativaan tehtäväänsä mahdollisimman hyvin.

Hoitotyön logistiikkaa tulisi kehittää siten, että hoitamisen matkoihin ei menisi yhtä paljon tai enemmän aikaa kuin varsinaiseen hoitoon. Hoidettavan potilaan nostelussa ja siirtelyssä ei ole käytettävissä juurikaan teknistä apuvälineistöä, vaikka tarve on tuntuva.

Varahenkilöstö

Hoitohenkilökunnan koulutus- ja sairauspoissaoloja varten tulisi olla käytettävissä varahenkilöstö, joka on hoitopaikoissa tuttu ja turvallinen sekä potilaille että työtovereille. Ohjelman eräät keskeiset tavoitteet edellyttävät käytännössä, että tällainen tarve hallitaan.

Yhteenveto

Yhdistykset toteavat, että suunnitteilla olevassa vanhuspalveluohjelmassa 2006-2009 on lukuisia parannuksia ja myönteisiä tavoitteita verrattuna aikaisempiin suunnitelmiin. Toivomme valtuutettujen tukea ja kiinnostusta ehdotuksiamme kohtaan; vanhustenpalvelu on yhteiskuntamme keskeisiä toimia sellaisen väestönosan keskuudessa, joka vain vähäisessä määrin pystyy itse puolustamaan asemaansa, mutta jonka uurastuksen tulosta tämän päivän saavutuksemme ovat. Palvelu ei saisi olla missään vaiheessa säästämiskohde.

Helsinki 22.3.2006

Ystävällisin terveisin

Helsingin Potilasyhdistys ry De Sjukas Väl rf

Heikki Päivike, puh 0400-336647, helpot@luukku.com
Inger Östergård, tel 050-5557780, inger.ostergard@luukku.com

Allekirjoittaneet samalla lehdistötiedotuksen yhteyshenkilöt tässä asiassa.

********************************

Till stadsfullmäktigegrupperna och –medlemmarna i Helsingfors

ÄRENDE: Åldringsvårdsprogrammet för åren 2006-2009
- patientorganisationernas åsikter om planen

Patientorganisationerna De Sjukas Väl r.f och Helsingin Potilasyhdistys ry, som är självständiga medlemsorganisationer i Finlands Patientförbund rf, ber härmed att få fästa stadsfullmäktigemedlemmarnas uppmärksamhet vid några synpunkter som hänför sig till åldringsvårdsprogrammet, vilket som bäst behandlas av stadsfullmäktige i Helsingfors.

Allmänt

Till det tidigare programmets förtjänst (2004-2005) kan räknas kartläggningen av åldringsfrågor och den officiella diskussionen som har uppstått kring dessa frågor. Programmets snäva begränsningar beträffande val av vissa servicealternativ har utsatts för kritik i synnerhet som valen har skett på bekostnad av andra alternativ. Speciellt när åldringens sjukdom-, vård- och intressebehovet har förändrats har rigiditet i olika alternativ förekommit. Vi önskar att man i det tre års program som nu är under beredning skulle kunna undvika rigiditet och att programmets huvudvision skulle kunna förverkligas: "Att äldre människor skulle kunna bo och åldras tryggt i Helsingfors. Att de skulle vara med i livet och njuta av det. Detta förutsätter, att äldre människor får service enligt behov, som förbättrar funktionsförmågan, är förebyggande, är rehabiliterande och ges av en kunnig personal." En bärande princip för servicen, som enligt vår åsikt borde dokumenteras är att äldre människors ekonomiska resurser inte får vara ett hinder för att få behövlig vård eller service.

Kostnadsnivå

De undertecknade organisationerna anser att målsättningen inte kan vara att jämföra kostnadsnivån i Helsingfors med fem finska städer som har en lägre kostnadsnivå - utan att bry sig om följderna. Det är förståeligt att kostnadsnivån bör hållas under kontroll, men i en mindre stad är människornas skyddsnätverk tätare än i en stor stad, där bl.a. ett betydande problem är ensamhet. Minskningen av ensamheten genom service och fritidssysselsättning är en kostnadsfaktor. För Helsingfors vore det viktigare att jämföra kostnadsnivån med medeltalet för andra orter i huvudstadregionen. Dessutom kunde man jämföra kostnadsnivån med den nivå, som har förverkligats i de övriga nordiska huvudstäderna. Jämförelsekriterierna borde vara mera specifika t.ex. genom att använda RAI- och RUG-mätare. Den RAVA-mätare som nu används bl.a. i Kuusikkoraporten 2004 är inte tillräckligt känslig och beaktar t.ex. inte människans psykiska kondition.

Åldringens valmöjligheter

Det program som nu är under behandling ger äldre människor eller deras nätverk få möjligheter att påverka den egna vården eller vårdplatsen. Äldre människor kan inte välja om de vill vårdas hemma, på anstalt eller servicehus. Besluten är på förhand givna.

Förebyggande verksamhet

I programmet konstateras att en stor del av olyckor som inträffar bland åldringar sker i hemmet. Programmet innehåller för den delen få förebyggande möjligheter. Ensamhet och hjälplöshet ökar risken för olycksfall. Som en följd av ensamhet och hjälplöshet vågar inte åldringen röra på sig eller gå ut. En sådan situation leder till segregation där hälsotillståndet gradvis försvagas.

En bristfällig uppföljning av medicinförbrukningen hos äldre kan leda till olycksfall. Förebyggande tandvård för äldre människor har stor betydelse därför att brister i tandvården leder ofta till allvarligare sjukdomar med ödesdigra följder. Inom ramen för den förebyggande vården för åldringar borde också ingå vårdprogram för den ökande rusmedelsbrukningen hos äldre.

Förebyggande hembesök, där man klarlägger helhetssituationen i hemmet borde ordnas för personer över 75 år.

Svenskspråkiga service

Programmet borde innehålla en uttalande om hur man säkrar en viss mängd vårdplatser för svenska åldringar och samtidigt försäkra sig om att man får svenskspråkig personal. Många åldringars vårdbehov har uppstått för länge sedan och nu bör man återbetala hederskulden.

Åldringsvårdsombudsman

I programmet ingår inget förslag om en åldringsombudsman, vilket enligt vår åsikt behövs i en stad av Helsingfors storlek. Ombudsmannen skulle bl.a. fungera som en länk mellan äldre människor/anhöriga, stadens myndigheter och med den tredje sektorns utövare. Åldringsvårdsombudsmannen kunde också ansvara för att register, som berör dessa sektorer skulle hålla sig á jour med tiden.

Rehabilitering

I programmet behandlas rehabiliteringen mycket skematiskt. Möjlighet till rehabilitering t.ex. efter operationer och rehabiliteringsmöjligheterna i hemmet borde förbättras . I praktiken är det i dag så att när en äldre människa insjuknar förs man till jourmottagning och akutvård. Där kan hon/han vänta på plats till åldringshem eller servicehus i sex månader utan rehabilitering. På akutavdelningarna har man inte tid att lyfta upp eller klä på äldre människor dagligen.

Demens

Antalet personer som behöver demens- och psykogeriatrisk vård ökar ständigt; i programmet borde man ta en klar ställning till hur man i framtiden skall vårda dessa personer. Denna grupp äldre människor behöver vård och omsorg dygnet runt.

Åldringsservicens utmaningar

Enligt programmet "stöder man hemmaboendet genom att öka hemvårdens kapacitet och genom att utveckla rehabiliterande arbetsmetoder. Volymen på anhörigvårdens stöd vill man öka och avlastningen för att anhörigvårdarna skall orka skall förbättras". Våra uppfattningar och erfarenheter är att man i hemvården borde öka resurserna mångsidigt om man vill uppnå denna målsättning. Hemvården borde inte få förverkligas på så sätt att det blir en vårdform man tvingas till.

I det förslag som socialnämnden behandlat fastslår man att "under planeringstiden har man pilotstudier i nya modeller för vård dygnet runt (sk. mångsidigt åldringscenter). I samma vårdenhet kan ges service och vård åt äldre människor som har olika grader av hjälpbehov. Idèn är, att när den äldre människans vårdbehov ökar, behöver man inte flytta till annan vårdplats, utan resurserna kan ökas enligt de individuella behoven." Målsättningen är krävande men det centrala för att vården skall förverkligas är att servicen skall vara flexibel och svara på vårdbehoven.

En målsättning i programmet är, att man skall komma till anstaltvård allt senare i livet och samtidigt förkortas också den genomsnittliga vårdtiden. Som en följd härav, har enligt programmet åldringshem och servicehus kapacitet att ge service åt en större mängd kunder. Målsättningen är redan nu orsak till att många familjer har problem; man kommer allt för sent till vården och har en nedsatt funktionsförmåga vilket leder till att vårdtiden blir kort. Det är beklagligt om ett så hårt öde drabbar äldre människor även i det nya programmet. Både sakkunnig personal, åldringar och deras stödpersoner hänvisar ofta till denna olägenhet när man vänder sig till tredje sektorn för att få hjälp.

Vårdpersonal

Vårdpersonalstyrkan bör svara mot patienternas vårdbehov; personalbehovet kan mätas genom att använda RAI-mätaren. För låg personalstyrka leder till att arbetssituationerna blir allt för krävande och personalen insjuknar.

Patientens individuella vård förutsätter att personalen inte har problem med bakgrundsfaktorerna. Personalens lönenivå bör svara mot de krav som den individuella vården förutsätter. Arbetsgivaren borde kunna erbjuda bostäder på ett avstånd som är rimlig för personal som arbetar i skift. Arbetsgivaren borde kunna erbjuda sin personal en fungerande barnavård dygnet runt. Vårdpersonalen bör kunna koncentrera sig på sin krävande uppgift på bästa möjliga sätt.

Vårdarbetets logistik borde utvecklas så, att det t.ex. inte går lika mycket eller mera tid till resorna än för själva patientvården i hemmet. När man lyfter eller flyttar patienten använder man ytterst få hjälpmedel, fastän behovet av sådana är stort.

Poolpersonal

När personalen har sjukfrånvaro eller deltar i utbildningstillfällen borde poolpersonal finnas att tillgå. Poolpersonalen är bekanta med arbetsplatsen och är trygga för både patienter och arbetskamrater. Åldringsprogrammet målsättningar förutsätter i praktiken att man alltid behärskar vårdsituationen.

Sammanfattning

Föreningarna konstaterar, att det planerade åldringsvårdprogrammet 2006-2009 innehåller många förbättringar och positiva målsättningar i jämförelse med de tidigare programmen. Vi önskar att fullmäktige har intresse för våra förslag; åldringsvården är en central verksamhet bland en befolkningsgrupp, som endast till en liten del kan försvara sin position. Resultatet av de strävanden denna befolkningsgrupp har utfört kan vi njuta av i dag. Servicen borde inte i något fall vara sparobjekt.

Helsingfors 22.3.2006

Med vänlig hälsning

De Sjukas Väl rf Helsingin Potilasyhdistys ry

Inger Östergård, tel 050-5557780, inger.ostergard@luukku.com
Heikki Päivike, puh 0400-336647, helpot@luukku.com

Undertecknade tillika kontaktpersoner för press och radio i ärendet